Tiedätkö luottamuspelin, jossa ohjaaja pyytää sinua olemaan selin pariisi ja kaatumaan sitten suorin jaloin taaksepäin luottaen siihen, että parisi ottaa sinut kiinni, ennen kuin kaadut maahan? Se – siis luottamus siihen, että parisi onnistuu kiinniotossa – ei olekaan aivan helppoa.
Luottamus on oleellinen osa kaikkien elollisten olentojen välisissä suhteissa. Jäniksenpoika pihamaalla ei jää yleensä odottamaan, että lapsukaisesi pääsee kosketusetäisyydelle; vaikka tarkoitus oli vain silittää. Pieni eskarilainen haluaa, että pidät pyörän tarakasta tukevasti kiinni, vaikka osaisi jo polkea ilman apupyöriä miten hienosti tahansa. Ystäväsi jakaa sinulle salaisuuden vasta, kun luottaa siihen, ettei kuule sitä jonkun kolmannen kaverin kertomana ensi viikolla. Luottamus: Helppo menettää, vaikea saada takaisin.
Olin IT osaston HR konsulttina ja tuin esimiehiä heidän henkilöstöasioissaan. Tyypillisiä kysymyksiä olivat: Mistä löydän meidän rekrytointiohjeen? Paljonko voisin tarjota palkkaa tälle tyypille? Mikä koulutus soveltuisi junioritestaajalle? Meni puoli vuotta, joidenkin kanssa kauemmin, kun kysymysten luonne alkoi pikku hiljaa muuttua: Mulla olisi yksi juttu. Yksi työntekijä ei ehkä ihan suoriudu niin kuin pitäisi. Olisiko sulla hetki aikaa? Olin otettu. Ihanaa. Nehän luottaa muhun. Luottamuksen rakentuminen vie aikaa. Se totta vie on aikaavievää, ja minä olen hyvin kärsimätön tyyppi.
Mistä luottamus sitten syntyy? Minusta se syntyy ennen kaikkea sanojen ja tekojen vastaavuudesta. Että jos kerrot hoitavasi asian, menet ja teet sen myös. Tai ainakin kerrot, jos ei onnistukaan. Tai jos sanot jonkin asian olevan sinulle tärkeä, kaikki tekosi tukevat väitettä. Ihmiset huomaavat hyvin nopeasti, jos sanot yhtä ja teet toista. Ensin se saattaa hämmentää, mutta sitten alkaa suututtaa. Tunnet itsesi höynäytetyksi, arvottomaksi ja yhdentekeväksi. Luottamus. Siellä se menee, ja usko pois, kuluu aikaa ja yritystä, ennen kuin se tulee takaisin. Jos tulee.
Myös sovittelussa luottamus ja luottamuksellinen ilmapiiri ovat yksi tärkeä edellytys sovittelun onnistumiselle ja sovinnon syntymiselle. Jos ei ole luottamusta, ei voi syntyä avointa keskustelua eikä sovintoa. Sovittelija on tärkeässä roolissa luottamuksellisen ilmapiirin synnyttämisessä, mutta ei hänkään ihmeidentekijä ole. Jos osapuolten välillä on perustavanlaatuinen luottamuspula, ei ole paljoakaan tehtävissä. On oleellista sovittelijana huomata, milloin luottamukselle on vielä kasvupohjaa, milloin ei.
Luotetaan toisiimme, ja pidetään huolta siitä, että luottamus elää ja voi hyvin. Myös työyhteisöissämme.