Istumme huoneessa nelistään. Pomo, kaksi työntekijää ja minä. Olen kutsunut heidät koolle, sillä konflikti on raapaisua vaille valmis liekehtimään ja leviämään kulovalkean tavoin koko yksikköön.

Huoneessa on painostava hiljaisuus. Annan keskustelijoille vain muutaman lyhyen ohjeen. Puhukaa vuorotellen, kuunnelkaa loppuun, mitä toinen sanoo ja kysykää, jos ette ymmärtäneet. Vaikeaahan se on, sille ei voi mitään. Melko hyvin kaikki menee olosuhteisiin nähden kuitenkin. Työntekijät kertovat, kuinka pomon huutaminen tuntuu pahalta, ja saa ihmiset pelkäämään. Ja että huutaminen ei voi jatkua, jos haluamme pitää avoimen vuorovaikutuksen jatkossakin työpaikallamme.

Tämä on niin totta. Olemme aikuisia ihmisiä, joiden peruskäyttäytymissääntöjen luulisi hioutuneen jo lapsuudessa ja koulussa. Että puhumme työpaikalla toisillemme korrektisti, emme provosoidu, huuda, raivoa, kiroile tai mitään muutakaan tyhmää tai peruuttamatonta. Huono käytös on kuin kasa rikkaruohon siemeniä. Jos annamme jonkun käyttäytyä huonosti, loukata meitä, olemme puhaltamassa täysin palkein näitä rikkaruohon siemeniä ympäristöömme. Huono käytös lisää huonoa käytöstä, ja siitä tulee pahimmillaan uusi hiljaisesti hyväksytty normi.

Kaikki meni siis melko hyvin, kunnes. Pomo sanoo jotain, joka hermostuttaa toisen työntekijän. Nyt alkavat rikkaruohon siemenet lentää. Sormea heristellen silminnähden loukkaantunut osapuoli korottaa ääntään (joku voisi tulkita että huutaa) ja alkaa puolustaa omaa aiemmassa tilanteessa sanomaansa kommenttia. Kyse on puhtaasti väärinymmärryksestä pomon puolelta, jonka hän tässä ottaa esille, sillä se oli jäänyt häntä vaivaamaan. Tätä väärinymmärrystä olisi voinut rauhallisesti ja tuohtumatta selvittää. Mutta kuten jo aiemmin totesin, SE on helpommin sanottu kuin tehty.

Kun sinusta tuntuu, että sinut on ymmärretty väärin. Kun sanomaasi mielestäsi vääristellään. Kun koet olevasi uhattuna. Mitä teet? Heristät sormea, ehkä kohotat ääntäsi, kimmastut, puolustat kunniaasi keinolla millä hyvänsä.

Kumpi siis käyttäytyy hyvin? Huutava pomo vai sormea heristävä kimmastunut työntekijä. Kumman käytös on hyväksyttävämpää ja rakentavampaa? Tämä on erittäin vaikea ja moniulotteinen aihe. Minä olen sen verran yksinkertainen ihminen, että huuto on huutoa, tulipa se kenen tahansa suusta tai missä tilanteessa tahansa. Sormella osoittelemisen tulkitsen ylimieliseksi vallankäytöksi, keinoksi ottaa tilanne haltuun.

Mitä minä itse tein siinä tilanteessa. Olin häkeltynyt, hämmästynyt, loukkaantunutkin pomon puolesta. Mutta pysyin hiljaa. En keskeyttänyt sormella heristäjää. En sanonut, kuinka inhottavasti hän käyttäytyi. Siis puhalsin muiden kanssa niitä rikkaruohon siemeniä ympäri huonetta. Lupaan jatkossa olla rohkeampi, ja puuttua huonoon käytökseen heti. ”Miksi sinä huudat?”, voisi olla aika pysäyttävä kysymys tilanteessa.

Työpaikan käyttäytymissäännöt ovat parhaimmillaan maalaisjärkisiä, kaikille vesiselviä asioita. Aikuisten käytöstä, josta kaikki ovat yhtä mieltä, mikä on sopivaa ja mikä ei. Kun käyttäytymissäännöt tai se, ketä ne koskevat, hämärtyy, ollaan upoksissa. Sieltä suosta on noustava keinolla tai toisella, muuten työpaikan moraali alkaa rapistua ja siellä on oikeasti vaikeaa olla töissä.

Käyttäydytään, kun tavataan.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s