Joustavuuden lähteillä

Näin kesäloman kynnyksellä, kun arjen vauhti alkaa hidastua, pääsee mieli vaeltamaan vapaammin ja käymään läpi vuoden aikana tapahtuneita asioita. Viime kuukaudet ovat olleet perheellemme raskaita monessakin mielessä. Erityispiirteisen lapsemme koulunkäynti ei ole sujunut kuin strömsössä, ja sekä lapselta että meiltä vanhemmilta on vaadittu paljon sinnikkyyttä, että arki sujuisi. Olemme  päässeet tutustumaan läheltä lain ja käytännön väliseen kuiluun selvittäessämme, mitä tukea lapsemme pitäisi saada ja mitä hän tosiasiallisesti saa. Ja puolustamaan leijonan lailla lapsen perusoikeuksien toteutumista. Viimeisiin kuukausiin on liittynyt myös läheisen vakava sairastuminen ja poismeno. Surullinen käänne, jota emme olisi osanneet odottaa vielä vuosi sitten.

Katsoessani Pyhäjärven selkää ja auringon säteiden heijastuksia vedenpinnassa, huomaan pohtivani omaa sisäistä maailmaani ja kuinka ajatteluni on muuttunut ajan saatossa. Joku voisi sanoa, että minäni on joutunut muuttumaan, etten murru. Joku toinen, että vaikeat hetket ovat kasvattaneet minua ja tehneet minusta joustavamman, jotta sopeutuisin paremmin yllätyksiä täynnä olevaan ulkoiseen todellisuuteen.

Mielen joustavuudesta kertoo vanha tarina tammesta ja rantakaisloista. Joustamaton, ylpeä tammi uhmasi rajua syysmyrskyä viimeiseen saakka, joutui lopulta antamaan periksi vahvemmalleen ja murtui. Rantakaislat sen sijaan ymmärsivät taipua tuulessa, eivätkä katkenneet joustavuutensa ansiosta. Kumpiko olen? Molempia, sanoisin. Enemmän tammi, mutta iän myötä myös kaislaa minusta alkaa löytyä.

Monelle tilanteessa joustaminen, toisen näkökulman ymmärtäminen ja kompromissin tekeminen merkitsee periksi antamista, nöyrtymistä ja omien tarpeidensa unohtamista. Jos nyt en pidä päätäni, minua viedään kuin vierasta sikaa, enkä enää koskaan saa oikeutta. Periaatteellinen jääräpäisyys on meille kansana kunnia-asia. Se on itselle tärkeiden arvojen vaalimista, osoitus suomalaisesta sisusta ja selviytymiskeino ylitse muiden.

Omat vanhempani opettivat minulle, että omillaan pitää pärjätä ja apua ei pyydetä. Huomaan toimivani oppimani arvon mukaisesti. Kollegani sanat pysäyttivät minut huomaamaan, että joustamattomuus ja turha ylpeys vaikuttaa muihinkin, kuin itseeni. En yleensä pyydä apua, jos minulla on liikaa töitä, vaan yritän sinnitellä viimeiseen saakka työpäiviäni venyttäen. Kollegani toi esille näkökulman, jota en ollut osannut edes ajatella. Kun minä en koskaan pyydä apua, on muiden vaikea pyytää apua minulta. Avun pyytäminen on osoitus paitsi omien voimavarojen tunnistamisesta, myös toisen arvostamisesta. Luotan sinun kykyysi tehdä tämä asia ja arvostan sinua työkaverina. Olemme tiimi. Ylpeydelläni tein itsestäni etäisen ja maalasin turhankin täydellisen kuvan itsestäni. Onneksi minulla on maailman parhaat kollegat, jotka saavat minut ajattelemaan asioita toiseltakin kantilta.

Joustavuuden ei tarvitse syödä periaatteelta pohjaa. Joustavuus on sen sijaan mielen viisautta, tie uusiin ratkaisumahdollisuuksiin silloin, kun olemassa oleva toimintatapa ei toimi tai voisi pahimmassa tapauksessa johtaa tuhoon.

Mielen joustavuus näkyy armollisuutena omaa itseä ja muita ihmisiä kohtaan. Jos en pysty tunnistamaan tilanteita, joissa olisi hyvä löysätä ohjaksia tai en tiedä, mihin omat voimavarani oikeasti riittävät, en pysty armahtamaan itseäni tilanteissa, joissa se olisi tärkeää. Jos en pysty antamaan armoa itselleni, kuinka voisin pystyä olemaan armollinen toisille? Monet työelämän uraohjukset ja ylisuorittajat ovat ikään kuin hävittäneet ohjaimen, jonka avulla tilanteita voi realistisesti tulkita. Armollisuus on heikkoutta, jolla ei saavuteta kunnianhimoista tavoitetta ja saada paikkaa auringossa.

Joskus mielen joustavuus vähenee, kun ihminen on kuormittunut ja väsynyt. Kun töissä väännetään kiireruuvia tai kun elämässä tapahtuu odottamattomia ja raskaita asioita, joihin ei ole keinoja vastata. Olosuhdetekijöiden lisäksi joustamattomuutta voi ajatella myös persoonan piirteenä ja opittuna selviytymiskeinona. Jos se on opittu keino, siitä voi oppia myös pois. Tämä vaatii peiliin katsomisen, itsereflektoinnin kykyä.

Kun uskallan tutkiskella omaa mieltäni ja nykyistä ajattelutapaani sekä tunnistaa asiat, jotka eivät toimi, on minulla edellytykset kehittyä ihmisenä. Ihminen, jolla ei ole itsereflektoinnin kykyä, on suurimman osan ajastaan puolustusasemissa ja pienikin epämiellyttävä palaute voi heilauttaa hänet tunnetilasta toiseen. Uravalmennuksessa ansioluettelon arviointi on se hetki, joka on monelle paha paikka. Erityisen paha paikka se on silloin, jos oma mieli on joustamaton, eikä kestä suoraa palautetta. Työnhaun valmennuksessa, kuten missä tahansa kehittymisprosessissa, kantava ajatus on löytää toimimattomien tapojen tilalle uusia, parempia tapoja. Vain näiden avulla voi päästä maaliin.

Minä olen oppinut joustavuutta eniten lapsiltani. Kun vihdoin saat aamiaisen eteesi ja pieni vingahdus merkitsee erään heräämistä ja syöttöpuuhien alkamista. Kun seisot talvitakki päälläsi eteisessä ja yrität saada päiväkotilaista laittamaan toppahousut jalkaan glitteri legginsien sijaan. Kun käyt periaatteellista kasvatuskeskustelua itsenäistyvän teinisi kanssa soveliaista kotiintuloajoista tai rahankäytöstä. Siinä ei kovin joustamaton mieli tai vuorovaikutus tahdo toimia, vaan on kuumeisesti keksittävä parempi tapa vaikuttaa toisen, jos mahdollista vieläkin joustamattomampaan, mieleen. Ja löytää yhteinen kompromissi. Parhaat hetket olen kokenut silloin, kun olen uskaltautunut luovuttamaan omista piintyneistä näin sen kuuluu mennä -ajatuksistani ja oikeasti alkanut kuunnella, mitä ”mini-me” minulle oikein puhuu. Ja oppinut kuulemastani.

Näkökulman vaihtamisen taito on osa joustavaa mieltä. Se ei tarkoita omista periaatteista tai omasta totuudesta luopumista, vaan toisen totuuden ja periaatteiden rinnalle ottamista. Voimme yhdessä olla aivan yhtä oikeassa kuin erikseen. Tai vielä enemmän. Voimme yhdessä olla rikkaammin ja monitahoisemmin oikeassa ja luoda jotain uutta.

Se, joka on käynyt läpi terapian, tietää, että muutosvalmius, kyky tarkastella itseä ja omia tunteita sekä joustavuus vuorovaikutuksessa ovat elintärkeitä asioita terapian onnistumiseksi. Terapiassa ei ainoastaan käydä läpi elämän kipeitä tapahtumia, vaan pysähdytään niiden äärelle ja tutkitaan, mitä mahdollisuuksia olisikin suhtautua yllätyksiin ja hallinnan menettämisen tilanteisiin toisin. Harjoitellaan mielen joustavuutta.

Elämän riitatilanteissa, tapahtuivat ne sitten työyhteisössä tai siviilissä, mielen joustavuus erottaa ne, jotka pystyvät sopimaan erimielisyytensä, niistä, jotka jäävät katkerana muistelemaan jokaista kokemaansa vääryyttä. Kyky anteeksiantoon kulkee käsi kädessä joustavuuden kanssa.

Pyhäjärven selkä on kaunis ja välkehtii auringossa. Tervetuloa pitkät, joutilaat kesäpäivät. Hyvää, rentouttavaa kesää sinulle. Tavataan elokuun tummuvien iltojen myötä.