Olipa kerran perhe, joka oli hyvin omalaatuinen. Perheen jäsenet olivat hyvin omanarvontuntoisia, oikeudentajuisia ja herkkiä. He tunsivat nahoissaan, jos heitä ei kohdeltu reilusti. Tunteet kuohuivat pienimmästäkin epätasa-arvon kokemuksesta. Tämä perhe janosi ymmärrystä ja rakkautta.
Olipa kerran koulu, joka oli päättänyt olla tiukka. Tiukka ja armoton. Se ei ymmärtänyt herkkyyttä, erilaisuutta ja erilaisia näkökulmia, puhumattakaan erilaisista tavoista reagoida asioihin. Se rankaisi armottomasti kaikkia, jotka uskalsivat epäillä lakiensa tarkoitusperää. Viisi myöhästymistä ja jälki-istunto. Yksi luvaton alueelta poistuminen ja kasvatuskeskustelu. Merkitystä ei ollut sillä, mikä oli alueelta poistumisen alkuperäinen syy. Oppimisvaikeudet ja huonot numerot. Kyllä ihminen oppii, kun on pakko. No excuses, koulu suuressa viisaudessaan päätteli.
Olipa kerran äiti, joka lähti ihmettelemään kaikkea tätä. Ihmetteli, kyseenalaisti ja suuttui. Puolusti pienimpiään, puolusti ja uupui. Jäi ihmettelemään ihmisten kylmyyttä, kyynisyyttä ja empatian täydellistä puuttumista.
Tämä sama äiti oli lapsuudessaan kokenut kylmyyden, winter is coming. Tämä sama äiti oli oppinut kantamaan vastuunsa kaikesta. Ei selitellyt, ei puolustellut, vaan asteli pää pystyssä kaikenlaisiin tuomioistuimiin ja otti vastaan nuhteet, saarnat ja haukut. Myös ne, joita ei ollut ansainnut.
Vasta keskusteltuaan itämaan viisaan tietäjän, oman tukihenkilönsä kanssa, tämä äiti alkoi pikku hiljaa ymmärtää, että on olemassa sana nimeltä armo. Armo, myötätunto, lieventävä asianhaara ja puolustus. Että asioita voi halutessaan katsoa myös toiselta kantilta. Että on mahdollista ymmärtää järjettömiltäkin vaikuttavia tekoja ja hetken mielijohteesta tehtyjä ratkaisuja. Että tämä armo on se, joka pelastaa meidät hukkumiselta. Se johtaa ymmärrykseen, myötätuntoon ja rakkauteen. Ymmärrykseen, näkökulman vaihtamisen taitoon, joka tekee meistä inhimillisen, armollisen ja empatiaan kykenevän.
Hoksattuaan tämän tärkeän asian, tämä äiti pystyi vihdoin katsomaan lapsiaan rakkauden täyttämin silmin, ymmärtämään ja puolustamaan heitä armottoman maailman edessä, olemaan heidän asianajajansa ja täyttämään tärkeän osansa maailmassa. Olemaan äiti. As simple as that.
puhumallaparas 