Työntekijöiltä vaaditaan tänä päivänä monenlaisia taitoja. Pitää olla viimeisin ammatillinen osaaminen, hallussa uusimmat teknologiat ja työkalut. On oltava yhteistyökykyinen ja -haluinen ja osattava sopeuttaa vuorovaikutustaan erilaisten ihmisten ja tilanteiden mukaan. On kyettävä myymään ideansa, neuvottelemaan ja joustamaan aina tarvittaessa. Puhumattakaan, että muistaa näyttää (ainakin ulospäin) energiseltä ja huolehtii jaksamisestaan.

Tämä vaatimuslista on ihan kaunis ja ylevä ajatus, mutta kuinka realistinen se on, onkin sitten toinen tarina.

Ensinnäkin, me ihmiset olemme erilaisia. ERILAISIA, hei! Erilaisuus tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kiire- tai kriisitilanteessa yksi halvaantuu, toinen hermostuu ja kolmas alkaa toimia. Erilaisuus tarkoittaa sitä, että ideapalaverissa yksi ajattelee ääneen, toinen piirtää mielessään karttaa kokonaisuudesta ja kolmas kyselee aktiivisesti muiden ajatuksia. Erilaisuus näkyy myös toistemme kohtaamisessa ja vuorovaikutuksessa. Ei kaikilta voi vaatia small talkia tai, että olisi heti jokaisen kanssa hyvän päivän tuttu. Tai että osaisi perustella aukottomasti mielipiteensä tai ratkaista ongelmia käden käänteessä.

Eikö ole ihan hyvä, että toiset meistä ottavat kärkisoutajan paikan ja toiset soutavat sinne, minne pyydetään. Tai, että toiset keksivät hyvän idean ja toiset pystyvät toteuttamaan sen. Ja, että toiset meistä huomaavat tunteet, nekin joita ei päälle päin näytetä. Ja, että meillä on niitäkin ihmisiä, jotka osaavat sanoittaa muidenkin ajatuksia.

Kun lukee tämän päivän uutisia, oli se sitten poliitikkojen keskinäistä kissanhännänvetoa tai työelämässä tapahtuneita ylilyöntejä, tunnumme unohtaneen inhimillisyyden kaiken alle. Ihanko oikeasti ajattelemme niin, että meidän täytyy pystyä täydelliseen suoritukseen joka päivä ja joka hetki? Eikö oikeasti ole tilaa mokille, ymmärrykselle, tilannetajulle ja armollisuudelle. Voisiko joskus joku todeta: Ei haittaa, tää ei ollut sun päivä, paremmin sitten ensi kerralla.

Me tarvitsemme toinen toisiamme täydentämään aukkojamme. Me tarvitsemme erilaisia ihmisiä ainutlaatuisine taitoineen, jotta bändi soisi. Ja kyllä, me tarvitsemme kaiken tämän onnistumiseen ihan hitosti myötätuntoa ja ymmärrystä, mutta ennen kaikkea halua siihen. En ole uskonnollinen, mutta se yksi Jeesuksen oppi vaikuttaa ihan pätevältä tänäkin päivänä. Se joka on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven. Ollaan ihmisiä toisillemme, ihan tavallisia sankareita.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s